1700-luvun Ruotsissa valmistettu kannellinen fajanssiruukku (ns. potpurriuurna) kärsi rakennevaurioista. Kolmeen osaan särkynyt kansi oli muinoin korjattu ruskealla liimamassalla. Uurnan pohjassa ja kyljissä risteileviä halkeamia oli täytetty kipsillä, joka oli kuitenkin rakenteen yhä eläessä alkanut varista. Halkeamien reunoissa oli korkeuseroja, kun esine oli jännitteiden purkautuessa muuttanut muotoaan.
Uurna puhdistettiin kauttaaltaan. Kannen vanhat liimaukset purettiin ja murtopinnat puhdistettiin. Tämä oli käsittelyn työläin osa-alue, sillä liuottimet eivät juuri purreet sitkeisiin liimauksiin. Kipsitäytöt poistettiin uurnan halkeamista. Kansi liimattiin kokoon. Uurnan halkeamien kiinni puristaminen ei ollut vaihtoehto vaan ne täytettiin. Tällä kertaa käytetty materiaali tukee rakennetta ehkäisten halkeamien leviämistä jatkossa. Saumoihin syntynyttä porrasta loivennettiin ja kaikki täydennykset restaurointimaalattiin.
Esine käsiteltiin vain tarpeellisilta osin. Vanhat puutokset ja kolhut saivat jäädä näkyviin.
Uurna kuuluu Lauri ja Lasse Reitzin säätiön kokoelmiin.
