Rakenteen vauriot olivat tehneet rautarunkoisesta kipsiveistoksesta epävakaan. Jalustan rakenne oli täysin hajonnut ja jalat katkenneet useasta kohtaa. Lisäksi veistoksen maalipinta oli krakeloitunut ja hilseillyt irti laajoilta alueilta.
Veistosta oli ennen sen museoon päätymistä restauroitu runsain liimauksin ja päällemaalauksin. Kuten usein käy, sopimattomat materiaalit olivat edistäneet vaurioitumista. Konservointiin käytettyjen materiaalien valintaa ohjasivat kattavat materiaalianalyysit.
Maalipinnan irtoavat alueet kiinnitettiin. Vanhat liimasaumat purettiin ja murtopinnat puhdistettiin. Veistoksen osat liimattiin uudelleen ja puutoskohdat täydennettiin. Rakenteen stabiloinnin viimeistelivät jalustan pohjan vahvistus ja alareunan suoristus.
Päällemaalausten poisto paljasti teoksen alkuperäisen pronssijäljitelmän lomasta runsaasti paljasta pintaa. Nuijamiehen ulkoasu yhtenäistettiin restaurointimaalaamalla täydennykset ja paljaat alueet.
Rakennevaurioisen kipsiveistoksen konservointi oli opinnäytetyöni Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Teos kuuluu Keski-Suomen museon kokoelmiin.
